Sisävalaistusstandardi SFS-EN 12464-1-2011

Valaistusvoimakkuus

Valaistusvoimakkuuksien vähimmäisvaatimukset on annettu työalueelle sekä työalueen välittömässä läheisyydessä olevalle ympäristölle (TAULUKKO 1). Valaistusvoimakkuusarvojen tulee olla tilan seinillä vähintään 50 lx ja katossa vähintään 30 lx. Tausta-alueen valaistusvoimakkuus tulee olla vähintään 1/3 välittömän lähiympäristön valaistusvoimakkuudesta. Tällä saadaan tilan valaistuksen luminanssijakaumaa parannettua, joka vaikuttaa positiivisesti näkömukavuuteen ja viihtyvyyteen. Valaistusvoimakkuuksien tasaisuuden tulee olla vähintään 0,40 välittömässä lähiympäristössä ja tausta-alueella vähintään 0,10. Esimerkkejä tilojen, alueiden, tehtävien ja toimintojen valaistusvaatimuksista on taulukossa 2.

TAULUKKO 1. Työalueen ja välittömän lähiympäristön valaistusvoimakkuuksien suhde

TAULUKKO 2. Esimerkkejä tilojen, alueiden, tehtävien ja toimintojen valaistusvaatimuksista

Aktiivisissa sisätiloissa keskimääräisen sylinterivalaistusvoimakkuuden tulee olla 1,2 m lattiapinnan yläpuolelta laskettuna vähintään 50 lx tasaisuuden ollessa vähintään 0,1. Tiloissa, joissa visuaalinen kommunikointi on erityisen tärkeää, kuten toimistoissa ja koulutustiloissa, tulee jatkuvan keskimääräisen sylinterivalaistusvoimakkuuden olla vähintään 150 lx tasaisuuden ollessa vähintään 0,1.

Muodonanto

Muodonanto kuvaa diffuusin ja suoran valaistuksen välistä tasapainoa ja siihen tulisi kiinnittää huomiota valaistussuunnittelussa. Tilan yleisvaikutelma paranee, kun sen rakenteelliset yksityiskohdat sekä siinä olevat ihmiset ja esineet valaistaan niin, että muoto ja tekstuuri tulevat selkeästi ja miellyttävästi esille. Valaistus ei saa olla liian suunnattua, jolloin muodostuu teräviä reunoja. Valaistus ei myöskään saa olla liian diffuusi, koska tällöin muodonanto katoaa kokonaan, mikä johtaa erittäin yksitoikkoiseen luminanssiympäristöön. Sylinteri- ja vaakatason valaistusvoimakkuuksien suhde jossain pisteessä antaa käsityksen muodonannosta. Tasaisesti sijoitetuille valaisimille sylinterin ja vaakatason valaistusvoimakkuuden välisen suhteen ollessa 0,3 - 0,6 muodonanto on hyvä.

Häikäisy

Näköergonomisen valaistuksen edellytyksenä on, että näkökohteen sijainti ja muoto suhteessa valon tulosuuntaan ei aiheuta kiusa- tai estohäikäisyä. Häikäisyä esiintyy tilanteissa, joissa näkökentän luminanssitaso tai luminanssijakauma on sopimaton tai muuttuu liian nopeasti. Kiusahäikäisyä kuvataan standardissa UGR-luvulla, joka voi käytännössä vaihdella välillä 10 – 28. UGR-luku määritellään nykyisin valaistuslaskentaohjelmilla, jotka laskevat valaisinvalmistajien antamien tietojen mukaan UGR-indeksiarvon. Standardissa SFS-EN 12464-1-2011 on esitetty vaatimukset UGR-indeksin maksimiarvoille eri tiloissa.

Väriominaisuudet

Valon värivaikutelmaan ja värintoistoon kannattaa kiinnittää huomiota, jotta ympäristössä olevien pintojen, esineiden ja ihmisten ihon väri toistuisi mahdollisimman luonnollisesti ja oikein. Väriominaisuuksiin vaikuttaa valaistusvoimakkuustaso, tilan ja kalusteiden värit, ympäröivä ilmasto sekä tilan käyttötarkoitus.

TAULUKKO 3. Lampun värivaikutelma värilämpötilan funktiona

Värintoistolla kuvataan sitä, kuinka luonnolliselta ja ”oikean” värisiltä kohteet näyttävät jonkin valonlähteen valossa. Värintoistokyky on riippuvainen valonlähteen säteilemän valon spektristä, koska käytännössä valonlähde toistaa niitä värejä joita se lähettää. Hyvä värintoisto on sellainen, jossa esineet näyttävät luonnollisilta ja valaistus vaikuttaa muutenkin miellyttävältä. Valonlähteiden värintoistokyky määritellään R_a-indeksillä (TAULUKKO 4). Indeksi on prosentuaalinen suure (0 – 100 %), joka kertoo kuinka kaukana tarkasteltavan valonlähteen lähettämän säteilyn spektrinen koostumus on lähinnä luonnolliseksi havaitun valonlähteen spektrin koostumuksesta. Värintoistoindeksin vähimmäisvaatimukset erityyppisille tiloille, tehtäville ja toiminnoille on annettu sisävalaistusstandardissa SFS-EN 12464-1-2011.

TAULUKKO 4. Värintoistoluokat