Pienen hiukkasen suuri päivä

Yöpöydältä kuuluva voimistuva melodia ja samalla kirkastuvat makuuhuoneen valot ovat varmin merkki uudesta aamusta. Mutta onneksi vielä ei ole kiire vaan voi antaa sängyn hierontatoiminnon rentouttaa lihaksia ja unelmoida hetken silmät kiinni. Nauttia heräämisestä.

Kuuma kahvi ja pirteän viileä smoothie palauttavat mieleen kesäaamut mökin terasilla. Ja tyynen illan rikkumattoman rauhan ja seesteisyyden. Veneen lähes äänettömän lipumisen mökkijärvellä naapurin kesäjuhlista palatessa.

Lämpömittarin -7 astetta, lumivallit pihatien pientareilla ja pihapuiden huurre palauttavat ajatukset nopeasti nykyhetkeen ja työmatkaan. Hälytysjärjestelmän aktivoituminen ja kodin lämpötilojen säästötilan kytkeytyminen tuntuvat hyvältä kävellessä kohti autoa. Pistoke irti autosta ja latausjohto telineeseen. Mikä nautinto on istahtaa lämpimään autoon. Penkki ja ratti tuntuvat miellyttäviltä, ikkunat ovat kirkkaat ja radiossa toivotetaan hyvää huomenta. 

Muutama kilometri maalaismaisemaa ja moottoritien liittymästä muun liikenteen sekaan.  On lähes epätodellista miten vaivattoman tuntuisesti auto liikkuu. Musiikin taustalle sekoittuu talvirenkaiden vaimea rapina ja ajoviiman suhina. Asiallisen mukava naisääni lukee keskilokerossa kilisevän matkapuhelimen viestejä navigaattorin piirtäessä tuttua reittiä näytölle

Metron liityntäpysäköintihallin ovi aukeaa automaattisesti ja pysäköintipaikkakin löytyy katossa loistavien valo-opasteiden ohjaamana. Auto lataukseen, lukkoon ja kävellen kohti metroa. Vyöhykevalinta ja matkakortin vilautus lukulaitteelle ei jätä aikaa pohtia mitä kaikkea tuon muutaman sekunnin mittaisen helppouden taustalla on. 

Metro suhahtaa maan alle tunneliin kenenkään kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Älypuhelimet vievät useimpien mielenkiinnon vastustamattomasti uutisiin, sosiaalisen median sisältöön ja upottavat toiset kiihkeään viestittelyyn. Kymmenet kaverit ja harrastesivututut tuottavat loputtomasti luettavaa ja kommentoitavaa.

Asemalta on lyhyt kävelymatka toimistolle. Reitti on sen verran tuttu, että uusittuja katuvaloja ei tule ajatelleeksi mutta harrastekaupan näyteikkunan ale-kyltti ei jää huomaamatta. Nyt ei ole aikaa, mutta ehkä tarjouksen saa netistäkin.

Henkilökortti lukulaitteeseen, hissillä kerrokseen kohti toimistoa. Kovin monta askelta hissistä tullessa ei ehdi ottamaan kun kerrosaula valaistuu ja etäämmällä oman työpisteen kohdevalot vilkuttavat kutsuvina majakan tavoin muuten himmeästi valaistussa toimistossa. Toimistovalojen tervetulotoivotus hymyilyttää joka kerta.

Työpöydän säätö oikeaan korkeuteen, läppäri auki ja töihin. Läppäri neuvottelee taustalla talon systeemien kanssa minulle sopivasta valaistuksesta ja ilmastoinnista kunkin työtehtävän mukaan. Mukavaa kun on lähes aina sopivat työolot, paitsi kerran kun kuumaa kahvia loiskahti näppäimistölle. Paikallisesti iskenyt hetkellinen pimeys ja kylmä puhallus hävisivät onneksi talouspaperilla.

Asioiden hoidon ja sovellusten näpyttelyn lomassa tulee joskus ajatelleeksi, että kuinkahan paljon paperia ja muita resursseja tarvittaisiin tämänkin 100 henkisen tietotyöläisjoukon päivän tulosten toimittamiseen. Ja kauanko se kestäisi? Siis jos se tapahtuisi muuten kuin sähköisesti. Hengästyttävä ajatus.

Työt valmistuvat ja kotimatkalla ajatukset askartelevat iltaruuan parissa. Puhelimen appikokoelmasta löytyy onneksi lähes mitä vain, mutta mikään ei voita lähikaupan valmiita kotiin toimitettavia luomuruokapaketteja. 4 hengelle klo 18. Nam!

llalla pojan kanssa pelatun tietokonepelin jälkeen ajatukset vaeltavat päivän tapahtumiin. Miten monta hyvää asiaa elektronien, noiden pienten sähköisesti varautuneiden hiukkasten, liikkeen valjastamisesta onkaan seurannut.

Millainen on sinun sähkön päiväsi?