Useampi kuin kaksi kolmesta verkon häiriöstä liittyy keskijännitevarusteiden asennukseen. Verkkoyhtiöt ovat tarttuneet ongelmaan osallistumalla asennuskoulutuksiin tai edellyttämällä sitä sopimusurakoitsijoidensa asentajilta.
Keskijänniteverkkoja maakaapeloidaan nyt aktiivisemmin kuin koskaan aiemmin. Taustalla vaikuttavat suuret megatrendit kuten kaupungistuminen sekä osaltaan sähkön yhteiskunnallisen merkityksen kasvu. Vikaherkät ilmajohtolinjat halutaan korvata säävarmalla kaapeliyhteydellä.
Työ vaati yhä enemmän asentajia, mistä syystä verkkoyhtiöt käyttävät tyypillisesti ulkopuolisia verkonrakennusurakoitsijoita. Ne tarjoavat usein monia muitakin palveluja ja tämän myötä asentajien tausta ja kokemus on vaihteleva. Tilanne poikkeaa aiemmasta, jolloin verkkoyhtiöillä oli omia jatkoksiin tai päätteisiin erikoistuneita asentajia. Nykykehityksen myötä tämä vuosien mittaan karttunut käsityötaito on katoamassa.
Jatkosten ja päätteiden aiheuttamat keskeytykset ovat yhä yleisimpiä, mikä herättää kysymyksiä. Kuinka se on mahdollista, vaikka lisävarusteet ovat parempia kuin koskaan aiemmin? Onko mahdollista parantaa asennuksen laatua, jotta voidaan välttää keskeytykset ja niiden kustannukset? Kysyimme asiaa Enston tuotekehitys- ja teknologiajohtaja Markku Wederhornilta.
”Olemme kehittäneet ja valmistaneet keskijännitevarusteita lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Kokemus on osoittanut, että kaksi kolmasosaa vioista aiheutuu virheellisestä asennuksesta. Varusteet itsessään ovat teollisia tuotteita, joilla on perinpohjaisesti testatut materiaalit ja rakenne. Lisäksi niiden valmistusta ohjaava laatujärjestelmä on sertifioitu ja auditoitu. Tuotteen aiheuttama vika on siis äärimmäisen epätodennäköinen.”
"Koulutusten ja sertifioinnin tuloksena
asennusvirheitä ei enää synny"
Yksi tehdyistä selvityksistä osoitti, että kaikki ne viat, joiden alkuperä kyettiin jäljittämään, johtuivat tavalla tai toisella asennuksesta. Tyypillisesti vikaan ei löydy yksittäistä syytä, vaan se on tulos useista vähäisemmistä virheistä tai epätäsmällisyyksistä asennuksessa. Kun niitä kertyy riittävästi, voivat ne aiheuttaa vikaantumisen vuosienkin jälkeen.
Esimerkiksi keskijännitekaapelin jatkoksen asennukselle on korkeat puhtaus- ja mittatarkkuusvaatimukset. Käytännössä asennus tehdään kuitenkin työmaaolosuhteissa, joita voivat heikentää sade, hiekkapöly ja tuuli. Monesti vain suljettu teltta antaisi tarvittavan suojan. Olosuhteiden lisäksi on huomioitava tuotekohtaiset katkaisu- ja kuorintamitat, joiden tulee noudattaa asennusohjeita.
Jopa pienet asiat ovat tärkeitä, ja ne tulee tehdä huolella, myös aikataulupaineen alla. Tämän sisäistämisessä asennuskoulutuksella on suuri merkitys, sillä kriittiset yksityiskohdat nostetaan selkeästi esiin esimerkkien kautta.
“Asennuksen laadusta on kehittymässä Euroopassa kasvava ongelma, joka koskee kaikkia valmistajia”, sanoo Wederhorn. Hän toimii alan järjestö Europacablessa jaoksen Accessories Group johtoryhmässä. ”Kaikkien yhteinen etu on nostaa tämä haitallinen kehityskulku valokeilaan ja erityisesti ongelman ratkaisu, joka on asentajien koulutus ja sertifiointi.”
Ensto on järjestänyt tuotekoulutusta jo vuosia ja seurannut, kuinka verkkoyhtiöt ovat alkaneet vaatia verkkojensa rakentajilta asennuskoulutusta. Joidenkin toimijoiden osalta koulutus on jo säännöllistä, toistuen viiden vuoden välein. Wederhornin mukaan verkkoyhtiöiden seuraava askel on vaatia myös urakoitsijoiltaan tuotteen asennuskoulutuksen läpikäyntiä tai vaihtoehtoisesti voimassa olevan asennussertifikaatin esittämistä ennen työn aloitusta.
Moni Enston asiakkaista toimii jo näin. Sekä verkko että keskijännitevarusteet on suunniteltu kestämään 40–50 vuotta, mutta urakoitsijan vastuu kattaa tavallisesti vain muutaman vuoden. Asennuskoulutusta edellyttävät verkkoyhtiöt tietävät, että se on yksi tehokkaimmista keinoista lisätä verkon luotettavuutta ja pienentää verkon elinkaarikustannuksia. Käytäntö on osoittanut, että koulutusten ja sertifioinnin tuloksena asennusvirheitä ei enää synny ja näin ollen myös niistä johtuvat viat ovat loppuneet kokonaan.