Sähkölämmityksen ohjauksella voidaan rajoittaa kuluttajan huipputehoa, ohjata sähköverkon kuormittumista tai tehdä käyttäjälle eri käyttötilanteisiin soveltuvia tilanteita.
Sähköverkon rakenteen kannalta on edullista, että verkkoon kytketty sähköteho on mahdollisimman tasainen tai että huippukuormitus kytkeytyy verkkoon silloin, kun sähköenergian tuotannossa on käytössä runsaasti kapasiteettia, kuten yleensä on yöaikaan.
Sähköyhtiöiden tehonrajoituksella (verkkokäskyohjaus) voidaan hetkittäisesti pienentää verkon huippukuormaa ohjaamalla sähkölämmityskuormia pois päältä. Sähkölämmityskohteissa on yleisesti varauduttu tehonrajoitukseen, mutta se on vain harvalla sähköyhtiöllä käytössä. Tehonrajoituksesta on sovittava kuluttajan kanssa sähkönmyyntisopimuksen yhteydessä.
Sähkön liittymän huipputehoa ja samalla kohteen pääsulakekokoa rajoitetaan tehoristeilyillä. Pääsulakkeen koolla on vaikutusta liittymismaksuihin ja osalla sähköyhtiöistä myös kiinteisiin vuosimaksuihin. Yleisin risteilykytkentä on kiukaan vuorottelu sähkölämmitystehon kanssa. Risteileväksi tehoksi on hyvä valita sellaisten tilojen lämmitys, jossa lämpömukavuus ei kärsi lämmityksen poiskytkennästä kiukaan lämmityksen aikana. Sopivia lämmityskuormia ovat esimerkiksi aputilojen lämmitys ja osittain varaavat lattialämmitykset. Myös eri sähkölämmitysmuotoja, esimerkiksi osittain varaavaa lattialämmitystä ja jatkuvatoimista lämmitystä, voidaan kytkeä vuorottelemaan keskenään.
Lämmityslaitteet voidaan ryhmitellä tilatyypeittäin ryhmiin, joille on omat käyttökytkimet. Tällöin voidaan esimerkiksi kesäaikana kytkeä muu lämmitys pois päältä ja jättää pesutilojen yms. lattialämmitykset toimintaan.
Sähköyhtiöillä on suosituksena laajalti käytössä kytkentäsuositus SLY 4/92. Vakiokytkentäiset keskukset ovat yleensä tehty tämän suosituksen pohjalta. Keskuskytkentä tulee kuitenkin aina suunnitella ja toteuttaa kohteen tarpeiden mukaan.