
Sähkölämmittimet ovat laajalti käytetty huonekohtaisen sähkölämmityksen muoto. Ne muuttavat sähköenergian lämmöksi juuri siellä, missä lämpöä tarvitaan. Sähkölämmittimillä (-pattereilla) toteutettu huonekohtainen sähkölämmitys on helpporakenteinen, toimintavarma ja hankintakustannuksiltaan edullinen järjestelmä. Lämmittimet voidaan myös pienellä työllä ja edullisesti asentaa saneerauskohteisiin tai lisälämmittimiksi. Niiden huolto ja korjaus on helppoa. Sähkölämmityksen yleistyessä 1980-luvun alkupuolella, tuli markkinoille lämmittimiä, joiden pintalämpötilat olivat epämiellyttävän korkeita. Lisäksi myös käytettiin sopimattomia lämmitinrakenteita, virtauslämmittimiä, asuintiloissa. Nykyisten lämmittimien rakenteet ja elektroniset termostaatit ovat poistaneet nämä haitat. Nykyaikaisen lämmittimen pintalämpötila on rajoitettu alle 70 °C:een ja käytännössä lämmittimen pintalämpö ei nouse vesipatterin pintalämpötilaa korkeammaksi Lämmittimien etuina on yksinkertainen tekniikka, edulliset hankintakustannukset, asennuksen helppous erilaisiin olosuhteisiin, toimintavarmuus, korjaustyön helppous ja hyvä hyötysuhde. Sähkölämmittimet ottavat huomioon välittömästi muut lämmönlähteet ja lämmitysjärjestelmä on päällä vain tarvittaessa. Tämä tekee sähkölämmittimistä erittäin energiatehokkaita: korkealla hyötysuhteella lämmitetään vain se määrä kuin tarvitaan ja silloin kun tarvitaan. Sähkölämmittimet ei yleensä pysty varaamaan lämmitysenergiaa esimerkiksi halvemman energiahinnan aikana. Tällöin lämmityskustannukset voivat olla korkeammat kuin varaavuutta omaavilla lämmitysmuodoilla. Lämmitysjärjestelmän etuna kuitenkin on muita järjestelmiä alhaisemmat lämpöhäviöt, koska lämmittimet lämmittävät ensisijaisesti huoneilmaa eikä ympäröiviä rakenteita.
Yleisimmin käytettävät sähkölämmittimet ovat ilmatäytteisiä, joita on useaa eri rakennetyyppiä. Suljetussa lämmittimessä lämmityselementit sijaitsevat suljetun rakenteen sisällä. Ilma siis joutuu kosketuksiin vain lämmittimen pinnan kanssa. Lämmittimet ovat kooltaan melko suuria ja niiden pääasiallinen käyttö on asuin- ja oleskelutiloissa. Yhdistelmälämmittimissä osa lämmöstä tulee lämmittimen etupinnan säteilynä ja osa ylöspäin suuntautuvana ilmavirtana. Lämmitinrakenne on tehokas ja sen pintalämpötilat ovat alhaiset. Yhdistelmälämmitin soveltuu hyvin useimpiin lämmityskohteisiin.
Öljytäytteisissä lämmittimissä öljy tasoittaa lämmittimen pintalämpötiloja kytkentäjaksojen aikana.
Kivitasoissa lämmityselementit ovat kivimassan sisällä ja kivilevyn pinta johtaa ja säteilee lämmön huoneeseen. Lämmittimen massasta johtuen sen pintalämpötilat muuttuvat hitaasti, vaikka termostaatti ohjaa lämmön päälle ja pois.
Lasinen sähkölämmitin koostuu lasilevystä, jonka pinnalla on sähköä johtava näkymätön kerros. Tämän päällä on toinen lasilevy mekaanisena suojana. Lämmitin voi olla joko läpinäkyvä tai sävytetty.
Sähkölämmittimet sijoitetaan pääsääntöisesti ikkunoiden alle. Ikkunoiden seinää suurempi lämmönjohtavuus aiheuttaa suuremman lämpöhäviön ikkunan kohdalla, jolloin ilma jäähtyy. Kylmä ilma raskaampana valuu alaspäin ja aikaansaa ilmavirtauksen, joka koetaan vedontunteena. Sisäseinälle sijoitettu lämmitin voi vielä vahvistaa tätä ilman kiertoa. Peittämissuojatut lämmitinrakenteet tekevät turvallisiksi myös verhojen käytön lämmittimien edessä. Erityisesti niitä käytettään vaatehuoneissa ja vastaavissa tiloissa. Hyvä lämmitystulos kuitenkin edellyttää, että ilma pääsee vapaasti kiertämään lämmittimen läheisyydessä.
Yleisin ja yksinkertaisin tapa ohjata sähkölämmittimillä toteutettua lämmitystä on lämmitinkohtaiset termostaatit, jotka voivat olla elektronisia tai mekaanisia. Useimmilla lämmitinvalmistajilla on myös termostaateissa sisäänrakennettu lämpötilan pudotusmahdollisuus joko erillisillä kytkimellä (kotona-poissa-kytkin) tai lämmitinkohtaisella kytkimellä. Mikäli samassa huonetilassa on useita lämmittimiä, voidaan käyttää yhtä termostaatilla varustettua lämmitintä ja ns. orjakytkentäisiä lämmittimiä. Tällöin yksi termostaatti ohjaa kaikkia tilan lämmittimiä samanaikaisesti. Sähkölämmittimiä voidaan ohjata myös keskitetyllä ohjausjärjestelmällä, jolloin huoneisiin sijoitetaan erilliset huoneanturit ja lämmittiminä käytetään ilman termostaattia olevia lämmittimiä.