LATTIALÄMMITYS

Lattialämmityskaapelit, -verkot ja -matot


Lattialämmityksessä käytetään yleisesti valmiita, kaksijohtimisia vakioresistanssisia lämmityskaapeleita. Lämmityskaapelien tyyppi, teho ja asennustapa riippuu siitä, millaiseen lattiarakenteeseen niitä asennetaan. Lämmitysjärjestelmän ominaisuudet riippuvat myös asennussyvyydestä, lattiapinnoitteesta ja kaapelin asennustiheydestä.


Yleisin kaapelin asennuspaikka on betonirakenteiset ja useimmiten maavaraiset alapohjat. Rakenne voi olla myös betoninen välipohja tai ontelolaattavälipohja. Lämmityskaapeli voidaan asentaa myös puurakenteiseen (rossilattia) tai kipsilevyrakenteiseen lattiaan.


Käytettävä kaapelityyppi tulee valita rakenteen mukaan, ts. betonilattiaan tarkoitettu kaapeli ei yleensä sovellu puurakenteiseen lattiaan. Puu- ja levylattioissa käytettään 8 - 10 W/m –tyyppisiä kaapeleita ja betonilattioihin voidaan asentaa 10 – 20 W/m –tehoisia.


Itsesäätyvien lämmityskaapelien teho muuttuu ympäristön lämpötilan muuttuessa, jolloin kaapeli lämmittää lämmöntarpeen mukaan. Itsesäätyvää kaapelia käytettään mm. putkistojen, sadevesijärjestelmien ja juomavesiputkien sulanapitoon sekä putkistojen ja lämpimän käyttöveden saattolämmitykseen.


Lämpökaapeliverkoissa on lämmityskaapeli kiinnitetty valmiiksi verkkoon. Huonelämmitykseen tarkoitetuissa verkoissa on erittäin ohut lämmityskaapeli ja verkkojen tehomitoitus on tyypillisesti 100 -150 W/m2. Verkot ovat vakiolevyisiä (n. 50 cm) ja kokonaisteho määräytyy maton pituuden mukaan.


Lämpökaapeliverkon tyypillinen käyttöpaikka on pesutilojen yms. saneerauksen yhteydessä tehtävä lattialämmitys, koska sen vaatima asennustila on hyvin pieni.