KATTOLÄMMITYS


Kattolämmitysasennuksia on Suomessa tehty 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Asuinrakennuksissa käytettään kattorakenteisiin sijoitettuja lämmityskelmuja. Teollisuustiloissa, varastoissa yms. on käytössä kattopintaan asennettuja lämpösäteilijöitä.


Kattolämmityksessä käytettään yleensä huonekohtaista termostaattia, jolla ohjataan tilan lämmöntarpeen mukaan lämmitystä päälle ja pois. Säätö on nopeaa ja tarkkaa, ja se huomioi muut lämmönlähteet välittömästi. Kattolämmitysjärjestelmä voidaan liittää keskitettyihin lämmityksen ohjausjärjestelmiin.

Lämmityskelmut


Lämmityskelmuilla toteutettu kattolämmitys on huonekohtainen lämmitysratkaisu, jolla lämmittimet voidaan sijoittaa näkymättömästi. Se on myös helppo ja toimintavarma edellyttäen, että asennustyö on tehty huolella.


Kattolämmityksessä lämpimästä kattopinnasta lämpö siirtyy huonetilaan pääosin säteilynä (osuus n. 60-70 %). Säteilyenergia muuttuu lämmöksi kohdatessaan tilan kiinteitä rakenteita, kuten huonekalut ja lattia. Näistä pinnoista lämpö siirtyy tilan ilmaan, jolloin oleskeluvyöhykkeen lämpötila muodostuu tasaiseksi. Tilassa on tasainen lämpö myös esteiden (esim. pöytä) alla. Kattolämmityksellä ei ole varaavuutta.


Tilan operatiivinen lämpötila on, lämmön tasaisuuden vuoksi, hyvä, jolloin huoneen lämpötilaa voidaan laskea muutamalla asteella. Tällä voidaan pienentää käyttökustannuksia.


Kattolämmityksen etuna on lämmittimien huomaamattomuus ja tilan sisustamisen vapaus. Tilassa ei myöskään ole lämpimiä tai kuumia pintoja, jolloin lämmitystapa soveltuu hyvin tiloihin, jossa oleskelee lapsia. Sitä suositellaan myös allergiasta kärsiville, koska ilman liike, ja myös huonepölyn, liike on hyvin vähäistä.


Kattolämmitys asettaa rajoituksia muille sähköasennuksille katoissa. Kattoon ei myöskään saa elementtien kohdalle kiinnittää mitään. Tämän vuoksi kattolämmitys- ja valaistussuunnittelu tulee tehdä samanaikaisesti.


Suurin osa käytetyistä kattomateriaaleista soveltuu kattolämmityksen kanssa käytettäväksi, joskin joitain rajoituksia on olemassa.


Kattolämmityskohteissa on joissain tapauksissa ilmennyt ongelmia ikkunoiden huurtumisesta. Oikealla kattolämmityssuunnittelulla, toteutuksella ja käytöllä se saadaan kuitenkin estettyä.

Kattolämmityksen sijoittaminen


Kattolämmityskelmut asennetaan kattorakenteeseen siten, että ne ovat kiinni kattopinnoitteessa Kelmut kiinnitetään katon rimoitukseen, joka yleensä on kohtisuoraan kattotuoleja vastaan. Kiinnitys tehdään 300 mm välein, joten kattorakenteeseen voidaan joutua laittamaan lisärimoituksia. Kelmut tulee asentaa rimoituksen kanssa samansuuntaisesti eikä niissä saa olla ryppyjä. Vierekkäiset elementit voidaan kiinnittää samaan rimaan.


Elementtien kohdalle kattorimojen väliin asennetaan lisävilloitus, jonka tehtävänä on lämmönerityksen lisäksi painaa kelmu kiinni kattopinnoitteeseen.


Elementit eivät saa olla yhteydessä johtaviin rakenteisiin eikä höyrysulkuna saa käyttää alumiinifolioita yms. Elementtien kohdalla ei saa olla sähköputkituksia, -johdotuksia tai -rasiointeja. Ilmastointiventtiilit tulee sijoittaa myös vapaaseen katonosaan.


Kattolämmitysasennuksesta tulee olla mittatarkka suunnitelma- ja toteutuspiirustus, joiden tekemisen lähtötietoina tarvitaan rakennetietojen lisäksi ilmastointisuunnitelma, valaistussuunnitelma ja kiintokalusteiden tiedot. Asennuksesta tulee olla myös loppupiirustukset, joista kelmujen sijoitus, koko ja teho ilmenee selkeästi.


Normaalikorkuisissa huoneissa (2,5 - 2,6 m) käytettään yleensä 125 W/m2 tai 150W/m2 neliötehoisia elementtejä ja suositeltavaa on käyttää saman valmistajan standardikokoisia kelmuja.


Kattolämmityskelmujen sijoittelu aloitetaan ikkunoiden, ulko-ovien ja ulkoseinien läheisyydestä. Suositeltavaa on, että kelmu on enintään 30 cm päästä em. rakenteista.


Ikkunan eteen asennetaan vähintään 90 cm leveä elementti koko ikkunan leveydelle. Mikäli ikkunaseinän läheisyyteen haluttaan valaisinpisteitä tai ilmastointiventtiilejä, voidaan käyttää lyhyitä elementtejä, joiden väliin jätetään riittävä väli (n. 10 väli rakenteisiin). Kelmuja ei sijoiteta kattoon asti tulevien kalusteiden tai muiden esteiden kohdalle.

Muut kattosäteilijät ja -paneelit


Kattolämmityselementeistä lämpö siirtyy infrapunasäteilynä, joka voidaan kohdistaa sinne, missä lämpöä tarvitaan. Ne asennetaan yleensä kattoon joko suoraan tai ripustettuna. Asennus seinään on myös mahdollinen.


Elementtien käyttökohteen ovat usein paikkoja, joissa tarvitaan kohdekohtaista lämmitystä, esimerkiksi teollisuustilat ja ulkokatokset. Niiden avulla voidaan toteuttaa kuitenkin myös koko tilan lämmitys. Tyypillisiä asennuskohteita ovat hallit, varastotilat, työtilat, korjaamot, pesupaikat, tuulikaapit, urheilutilat ja myymälät.


Elementeille on määritelty minimietäisyydet kiinteitä rakenteista, avoimista ovista yms. esteistä sekä seinästä.


Lämmitinryhmää voidaan ohjata joko erillisellä käyttökytkimellä tai termostaatilla. Teollisuustiloissa säätö toteutetaan parhaiten ohjelmoitavien elektronisten säätimien avulla. Tällöin lämpö pysyy tasaisena ja huipputehoja voidaan tasoittaa pitkin vuorokautta.


Kattolämmityselementit(-paneelit) jaotellaan säteilylämpötilansa perusteella ryhmiin:


Matalalämpöpaneelit (t < 200 °C)

Keskilämpöpaneelit (t < 450 °C)

Korkealämpöpaneelit / Infralämmittimet (t < 600°C)